MUISTOISSAMME

Sanni Sisko Salomäki os. Piri 1931-2024
Haikujen, tankojen ja tarinoiden kirjoittaja ja kertoja

Sanni Sisko Salomäki, os. Piri, syntyi Alahärmässä 1.11.1931 asemapäällikkö Emil Pirin kuudentena lapsena ja kuoli Porissa 8.3.2024.

Sanni oli koko elämänsä ajan kirjallisuuden, runojen ja tarinoiden ystävä. Lapsuuden kodin sadunomaisessa, karviaismarjapensaiden ympäröimässä puutarhassa herkkä tyttö taltioi tunnelmia. Muistot ilon ailahduksista, ravustuksista viereisellä joella ja kaikki lapsuuden riemut saivat myöhemmin muodon runoina ja tarinoina.

Jatkosodan aikana koti oli Lapuan asemarakennuksessa sota-ajan vilskeen keskellä. Oli suomalaisia ja saksalaisia sotilaita, vainajia arkuissaan ja pelko siitä, miten koko Lapua voi lentää pommituksissa ilmaan. Vastapainona olivat kirjat, elokuvat, musiikki, radion kuunnelmat ja loputtomat mielikuvitusleikit Eila-siskon kanssa. Nämäkin kokemukset saivat myöhemmin kirjallisen muodon.

Äidin varhaisen kuoleman jälkeen Sanni muutti 40-luvun lopulla Poriin hoitamaan Martti-veljensä lapsia ja siirtyi sittemmin työhön liikealalle. Porissa Sannin kulttuuriharrastukset jatkuivat. Elokuvatarjonta oli runsasta ja Sanni lauloi kuorossa. Vuonna 1954 Sanni avioitui teknikko Helmer Salomäen kanssa. Lapsia syntyi kolme ja perhe asettui Koivistonluotoon rakentamaansa omakotitaloon, jossa Sanni sitten asuikin melkein 60 vuotta. Ajan hengen mukaisesti hän oli kotona hoitamassa lapsiaan, kunnes nuorimmainenkin lähti kouluun. Sen jälkeen hän palasi työelämään työskennellen ensin Puiston Valinnassa ja sitten Porin ensimmäisessä tavaratalossa Centrumissa.

Kodin hengen luojana Sannilla oli suuri merkitys. Maukkaat ateriat, tee- ja kahvihetket vehreässä omenapuutarhassa ja vilkkaat keskustelut viihdyttivät jälkipolvia useissa sukupolvissa. Suhteet lapsiin ja lastenlapsiin olivat lämpimät ja tiiviit huolimatta osin pitkistä välimatkoista.

Sannin tuotanto runojen ja tarinoiden luomisessa oli valtaisa. Erityisesti haiku- ja tankarunot kiinnostivat häntä. Sannin runoja ja tarinoita on julkaistu lukuisissa antologioissa ja Satakunnan kansassa. Perheen piirissä Sanni lahjoitti rakkauden kirjallisuuteen myös jälkeläisilleen. Sanni oli yhteydessä laajasti sukuunsa ja ystäviinsä. Kirjeiden mukana seurasi hänen tekemiään runoja, tarinoita ja piirustuksia. Hän myös lausui mielellään runojaan ja tarinoitaan aivan elämänsä loppuun asti. Sanni oli innokas käsityöläinen ja kutoi mattoja, villasukkia, lapasia ja teki upeita virkkuutöitä. Useat perheenjäsenet ovat saaneet nauttia hänen lahjoittamistaan hienoista värikylläisistä tilkkutöistä.

Sannin henki oli vahva. Iäkkäänä potilaana suuren leikkauksen jälkeen hän kirjoitti runoja ja piirsi varsin osuvia karikatyyrejä sekä sairaalan henkilökunnasta että muista potilaista. Jäätyään leskeksi 2019 hänen terveytensä alkoi heiketä, mutta hän oli elämänsä loppuun asti kiinnostunut runoista, asioista ja ihmisistä.

Sannia jäivät kaipaamaan kolme lasta, kuusi lastenlasta ja seitsemän lastenlastenlasta sekä sukulaiset ja ystävät.

Timo Salomäki